Löysin vihdoin itselleni
diagnoosin. Maanantaina kuulin tällaisesta itselleni uudesta käsitteestä kuin
flexitarismi. Hirveän mukavaa, kun vihdoin löysin sopivan lokeron, johon
asetella itseni.
Flexitaristi tarkoittaa siis
käsitykseni mukaan ihmistä, joka syö enimmäkseen kasvisruokaa, mutta ei ole
luopunut lihansyönnistä kokonaan vaan syö lihaa aina välillä. Olen siis
tietämättäni ollut flexitaristi jo vuosia.
Kasvissyönti on sydäntäni
lähellä, mutta koska pidän kohtuullisuutta tärkeänä arvona monessa asiassa, en
ole kokenut tarpeelliseksi kieltäytyä esimerkiksi iskän lihapullista.
Nyt onkin mukavaa, että ei
tarvitse enää selittää ihmisille, että olen silleen melkein kasvissyöjä, että
enimmäkseen syön kasvisruokaa, mutta syön kyllä lihaakin ainakin jos tarjotaan.
Tästä eteenpäin voinkin vaan sanoa olevani flexitaristi. Ja sitten ehkä selittää,
mitä se tarkoittaa.
Toisaalta joku voisi miettiä
sitäkin, miksi ylipäätään on tarpeen lokeroida ja nimetä ihmisiä sen mukaan,
mitä he syövät. Tai jaotella ylipäätään ruokia sen mukaan, onko niissä lihaa
vai ei.
Mielestäni lihansyönnin
vähentämisen tulisi olla kaikille meille yhteinen tavoite, jonka ei myöskään
pitäisi kaatua siihen, jos sitä nyt syö pääsisäisenä palan lammasta tai kesällä
pari grillimakkaraa.
