Koska minulla on muutenkin tapana seurata kaikkia ilmiöitä
ja trendijuttuja ”vähän” jälkijunassa, ajattelin, että nyt olisi kulunut
riittävä aika siitä, kun ko. elokuva oli pinnalla, ja katsoin joku aika sitten La La Landin.
Elokuva sinänsä oli hämmentävän hurmaava, vaikka siinä oli kaikki ainekset olla
myös tosi korni.
No, aloin kuitenkin miettiä tätä teemaa. Elokuvasta tuli
minulle mieleen juuri äsken parjaamani kirja Valo jonka kadotimme. Miksi? Koska
molemmissa pääasiallinen sanoma on, että rakkaus (sellainen suuri ja
intohimoinen) ja ura, tai oikeastaan unelmien toteuttaminen, ovat ristiriidassa
keskenään – molempia ei voi saada. Joko sinun on uhrattava urasi rakkauden
edestä, tai sitten jätettävä rakkaasi ja seurattava unelmiasi. Jostain syystä
molemmat ei onnistu. Ei ainakaan jos molemmilla on unelmia. Ja ilmeisesti sitä
suurta rakkautta voi esiintyä vain sellaisten ihmisten välillä, joilla on
suuria unelmia ja kunnianhimoa.
Niin ja näissä tarinoissa poikkeuksetta työ voittaa
rakkauden.
Mistä se kertoo? Että työ on tärkeämpää kuin toinen ihminen?
Että toiselle ihmisille ei voi antaa vastuuta onnellisuudestaan? Näissä
tarinoissa tietysti kaikki saavuttavat ne unelmansa työn saralla. Entäs sitten
ne tarinat, joissa uhrataan kaikki unelman takia, mutta ei saavutetakaan mitään
ja jäädään ilman uraa ja rakkautta? Niitä ei kerrota.
P.S. Kaunein kohtaus elokuvassa oli ehkä se, missä Sebastian
kävelee laiturilla iltaruskon aikaan ja hyräilee sitä ”city of stars” -laulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti