Onko kirjaa kansiin katsominen?

Tästäkin on jo hetki aikaa, mutta joka tapauksessa luin tuossa joku aika sitten Yleltä mielenkiintoisen jutun siitä, kuinka kirjan kansien merkitys on kasvanut viime aikoina huomattavasti. Houkutteleva kansi tuntuisi nykyään olevan ensiarvoisen tärkeä kirjan myynnin kannalta.

Periaatteessa ja perinteisesti olen (ollut) sitä mieltä, että eihän sillä ole mitään väliä, miltä kirja näyttää, kun sisältöhän ratkaisee. Mutta minkä perusteella ihminen sitten kirjaan tarttuu, jos ei siitä ole aiemmin kuullut? Nuorena, kun lukuharrastuksen aloittelin ja kannoin kotiin pinoittain kirjoja kirjastosta, suurin osa kirjoista tarttui hyllystä mukaan takakansitekstin perusteella. Vaikka takakansiteksti ei sinänsä liity suoraan tuossa Ylenkin jutussa painotettuun kannen visuaaliseen ilmeeseen, on se kuitenkin osa sitä ulkoista kokonaisuutta, johon potentiaalinen lukija ensimmäisenä kiinnittää huomionsa.

Minunkin täytyy tunnustaa, että tein vastikään heräteostoksen, joka perustui täysin kansikuviin. Olin Suomalaisessa kirjakaupassa ja odottelin seuralaistani kassalta, kun huomioni kiinnittyi pokkarialehyllyssä oleviin kirjoihin – koska mielestäni niissä oli kiinnostavat ja minua visuaalisesti miellyttävät kannet. Seuraava askel olikin sitten tarttua kirjaan ja lukea sen takakansi. Ja seuraava kerätä koko trilogia kainaloon ja kävellä kassalle.

On tietysti liioittelua sanoa, että olisin ostanut kirjat pelkästään kansikuvien perusteella. Jos aihe olisi ollut totaalisen epäkiinnostava, kirjat olisivat jääneet siihen. Mutta nyt ne sopivat vasta-alkaneeseen dekkari-innostukseeni ja sopivasti olivat kaikki kolme sarjan osaa siinä vierekkäin samalla kun pokkaritarjous oli kolme kirjaa 15 eurolla. Voisi siis sanoa, että monta asiaa osui yhtä aikaa nappiin. Mutta täytyy myöntää, että jos kirjojen kannet olisivat olleet perinteisen dekkarimaisen mustanpuhuvat, en luultavasti olisi kiinnittänyt niihin mitään huomiota, vaan luokitellut ne ulkonäön perusteella epäkiinnostaviksi tusinadekkareiksi. Tällöin tietysti en olisi koskaan tarttunut kirjaan ja kiinnostunut siitä niin paljon, että jopa ostin sen. Tai ne. 

On kai siis näin kuluttajankin näkökulmasta myönnettävä, että onnistuneella kansisuunnittelulla on tietyssä määrin merkityksensä. Toisaalta vaikea kuvitella, että vaikkapa joku suuri Jari Tervo -fani jättäisi uuden kirjan hankkimatta siksi, että siinä on rumat kannet. Ehkäpä onnistuneet kannet voisivatkin toimia nimenomaan vähän tuntemattomampien nimien kirjojen markkinoinnissa?  

Ostamistani kirjoista sitten. Kannessa lukee kirjoittajana Erik Axl Sund, mutta sekin on nimimerkki, jonka takana on kaksi ruotsalaista kirjailijaa, Jerker Eriksson ja Håkan Alexander Sundquist. Ostamani kirjat muodostavat Varistyttö-trilogian ja sen on ilmestynyt 2014. Trilogiaan kuuluvat teokset Varistyttö, Unissakulkija ja Varjojen huone. Samalla nimimerkillä on ilmestynyt neljäskin kirja, Lasiruumiit.  

En vielä osaa sanoa paljoakaan kirjasarjasta, sillä olen lukenut vasta parikymmentä sivua ensimmäistä osaa. Alkutilanteessa Tukholmasta erään aseman läheltä löytyy kuolleen pojan ruumis. Rikoksen saa selvitettäväkseen rikoskomisario Jeanette Kihlberg. En siis osaa vielä sanoa, että menikö rahat hukkaan ja kannattiko ostaa kirjaa kansien perusteella.

P.S. Huomasin äsken, että Varistyttö-trilogialla on omat suomenkieliset nettisivut. Jännittävää.