Cormoran Strike -sarja jatkuu: Silkkiäistoukka ja Pahan polku

Viime vuoden lukusaldoon kuuluivat myös Robert Galbraithin eli J. K. Rowlingin Cormoran Strike -sarjaa jatkavat Silkkiäistoukka (Otava 2015) ja Pahan polku (Otava 2015). Jännä muuten, että miksi sarja on nimetty Striken mukaan kun Robin on ihan yhtä paljon ellei enemmän kirjojen päähenkilö? Itse ainakin koen Robinin henkilöistä läheisemmäksi.

Silkkiäistoukan tarina lähtee liikkeelle, kun kirjailija Owen Quinen vaimo palkkaa Striken etsimään kadonnutta miestään. Paljastuu, että itseriittoinen kirjailija on murhattu raa’asti. Hän on juuri saanut valmiiksi käsikirjoituksen romaaniin, joka paljastaisi skandaaleita yhdestä jos toisestakin Lontoon kirjallisuuspiirien jäsenestä. Näistä ympyröistä myös Strike ja Robin alkavat etsiä murhaajaa.

Pahan polku tuo mysteerin astetta henkilökohtaisemmalle tasolle. Robinille lähetetään toimistolle naisen jalka. Strike päättelee nopeasti, että kyseessä voi olla vain henkilökohtainen kosto, joka on suunnattu häntä kohtaan. Poliisi ei ole vakuuttunut Striken teoriasta, ja Strike alkaa itse selvittää kuka kolmesta hänelle kaunaa kantavasta miehestä menneisyydestä on teon takana.

Galbraith eli Rowling on Harry Pottereista tuttuun tapaan taitava rakentamaan juonikuvioita ja viemään mysteerit loppuratkaisuun asti ilman että tarina lässähtää. Hän pudottelee ovelasti vihjeitä pitkin matkan vartta, mutta mysteeri ei silti ratkea liian helposti. Rowlingille ominaista on myös se, että vaikka molemmissa teoksissa tapahtuu todella raakoja ja hirvittäviäkin asioita, tyyli on kuitenkin jotenkin sillä tavalla kevyt, että ne eivät seuraa uniin.

Parasta antia koko kirjasarjassa on kuitenkin pääpari itse. Rowling on taitava henkilöhahmojen rakentaja ja on mielenkiintoista seurata, miten Cormoranin ja Robinin välinen suhde kehittyy. Molemmat ovat henkilöhahmoina kiinnostavia: he eivät ole liian siloisia tai persoonattomia vaan tuntuvat oikeilta ihmisiltä. Rowling on hyvä kuvaamaan heidän tunteitaan ja ajatuksia, jotka johtavat kulloisiinkin tekoihin. Esimerkiksi Robinissa näkyy toisaalta sekä epävarmuus ja tarve näyttää kykynsä että määrätietoisuus ja kunnianhimo. Heillä molemmilla on sekä hyvät että huonot hetkensä niin kuin ihmisillä yleensäkin.

Rowlingin dekkarit ovat mukavaa luettavaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten Striken ja Robinin välinen dynamiikka kehittyy. Pahan polussa jäätiin nimittäin vaiheeseen, josta ei ehkä ihan smoothisti palata entiseen.