Sarjamurhaajat nollaajina

Tykkään katsoa rikossarjoja. Ne on kiva tapa nollata ja rentoutua. Niitä on tuttua ja turvallista katsoa, sillä aina tietää jo suunnilleen etukäteen mitä voi tapahtua ja mitä ei. Vrt. esim sellaiset sarjat kuin Game of Thrones (jota olen katsonut n. 6 jaksoa) ja House of Cards (kolmas kausi meneillään), joissa voi tapahtua ihan mitä vaan. Se on psyykkisesti hirveän rankkaa.

Alun perin aloin katsoa rikossarjoja varmaan sen takia, että niihin ei tarvinnut jäädä koukkuun. Aikana ennen Netflixejä sunmuita koin täysin mahdottomaksi olla joka viikko samaan aikaan television ääressä. Rikossarjoissa on yleensä se hyvä puoli, että yksi jakso on yksin kokonaisuus, jolloin ei haittaa mitään, vaikka ei joka jaksoa katsoisikaan.

Nykyään olen kyllä niin koukussa Criminal Mindsiin, että tämä alkuperäinen tarkoitus on vähän hämärtynyt. Nykyään haluan katsoa joka jakson, luultavasti koska olen niin kiintynyt sarjan henkilöihin ja heidän välisensä suhteet kuitenkin kehittyvät vähitellen.

Joskus ennen katsoin paljon CSI:tä, mutta se on kyllä viime aikoina jäänyt. CSI New Yorkin henkilöhahmot ovat suurimmaksi osaksi olleet aina mielestäni kylmiä ja etäisiä. Eniten tykkäsin heidän patologistaan, koska sillä oli hauskat silmälasit. Alkuperäisessä CSI:ssä taas on alkuperäistä jäljellä niin vähän, etten enää jaksa kiinnostua. Toisin sanoen kaikki hahmot, joista tykkäsin, ovat poistuneet.

Nykyään suurin suosikkini lieneekin siis Criminal Minds. Miksi? Luultavasti osittain siksi, että kaikki agentit ovat enemmän tai vähemmän sympaattisia hahmoja. Rakastan Garciaa ja erityisesti Garcian ideaa: naistietokonevelho, värikäs ja naisellinen pukeutuminen ja huulipunat aina paikallaan. Nainen, joka uskaltaa olla juuri sitä mitä on. Ja silti on ihan vakavasti otettava eikä vain joku hassu sivuhahmo. Tykkään myös jotenkin siitä kontrastista, joka on Morganin ja Garcian välillä ja siitä, että heillä siitä huolimatta, tai juuri siksi, on sellainen hellyttävä flirttailusuhde. Salaa toivon, että siitä kehittyisi joskus jotain enemmän.

Ja ehkä sarjamurhaajat vaan viehättää jotenkin.

Yksi hauska yksityiskohta sarjassa on se, että sarjassa näytetään suhteellisen paljon agenttien vapaa-ajalla tapahtuvaa kuntoilua: tadaa, agenttien korkkarijuoksukunto ei synnykään ihan tyhjästä vaan sen eteen pitää joskus tehdäkin jotain. (Vrt. HIMYM jonka päähenkilöt nähdään useimmiten juomassa olutta ja syömässä hampurilaisia ja vain yhdessä jaksossa kuntoilemassa ja silti jotenkin mystisesti aina pysyvät hoikkina).

Nelonen alkoi eilen näyttää kymmenettä kautta, mikä on kivaa, koska en ole nähnyt sitä aikaisemmin ja koska tiimiin tulee uusi hahmo, johon luonnollisesti suhtaudun lähtökohtaisesti erittäin skeptisesti. Harmi kun tiedän jo, että ensi viikolla en pääse telkkarin ääreen. Criminal Mindsia ei löydy Netlfixistä eikä ilmeisesti nelosen omasta Ruudustakaan. Kerran näin jossain boxin, jossa oli viisi ekaa kautta, mutta hinta huiteli jossain stratosfääreissä. Että toistaiseksi ihan perinteisten televisiolähetyksen varassa elellään. 

Ja aion varmaan jatkossakin tehdä myös tällaisia tylsiä postauksia, joissa ei ole yhtään kuvia.