Kirjoneulevillasukka

Tämän sukkaparin työstämiseen meni puoli vuotta. Jouduin tekemään toisen sukan ainakin pariin kertaan, koska sukista tuli keskenään erikokoiset. Olin ilmeisesti sitä mieltä, että on hyvä idea alkaa kutoa huomattavasti kireämpää, kun alkaa tehdä toista sukkaa. Toisin sanoen, en tajunnut kutovani huomattavasti kireämpää.

Sukkien malli on kuitenkin Novitan lehdestä syksy 2015, vaihdoin vain värit tuollaisiin itselleni sopivan räikeisiin. Tummanharmaa ja keltainen ovat Novitan Nallea ja punainen ja violetti ovat Maija-nimistä lankaa. Eri lankalaatujen käyttämisen syy on se, että Nallen valikoimista ei löytynyt visiooni sopivia sävyjä, mutta koska visio myös muuttui matkan varrella, olin jo ostanut harmaan ja keltaisen langan.

Kuten sanottua, näiden sukkien tekoprosessi oli vähän hikinen. Olen jo pitkään ollut ihastunut kaikenlaisiin kirjoneuleisiin, mutta mitään pilkkutumppuja isompaa en ollut tehnyt. Esim. tuollaisia kuin kuvassa, joka kirjavuudestaan huolimatta on vain kahdella erivärisellä langalla tehty.

En luonnollisestikaan ajatellut, että kirjoneuleen tekemisessä olisi mitään sen ihmeellisempää, kun tartuin tähän sukkaprojektiin. Ajattelin, että siinähän se tulee kuin mikä tahansa sukka. Itse asiassa aloitin sukkaprojektin tekemällä samanlaisia sukkia eri väreillä tuolle toiselle tyypille, ja ne vilahtivatkin edellisessä käsityömerkinnässäni. Ne valmistuivat jo joulun aikaan, mutta lopulta totesin, että nekin ovat keskenään niin erikokoiset, että minun oli pakko purkaa toinen niistäkin, enkä ole vielä saanut motivoitua itseäni kutomaan sitä loppuun.

No, kuten selväksi lienee jo tullut, ongelmaksi muodostui nimenomaan käsialan pitäminen riittävän tasaisena. Onnistuin tekemään kaikista neljästä sukasta keskenään erikokoiset kutomaan eri kireydellä. Toisin sanoen olen yhteensä kutonut ainakin kuusi sukkaa. Varren tekeminen tosin helpottui, kun hoksasin vaihtaa sukkapuikot pyöröpuikkoon. Pysyivätpähän silmukat puikolla. Käsialani on useimmiten aika löysää. Toisaalta kirjoneuletta tehdessä ei saakaan kiristää liikaa, että kuvio pysyy kauniin näköisenä. Omasta mielestäni tietysti lopputulos näytti hirveän muhkuraiselta, mutta täytyy sanoa, että viimeistelyn jälkeen sukat näyttävät yllättävän hyvältä.

Viimeistelystä täytyy tosin antaa kunnia äidille. Olin niin kyllästynyt koko sukkiin kun lopulta sain ne riittävän monen purkamisen ja uudelleen kutomisen jälkeen valmiiksi (jouduin kutomaan myös kavennukset pari kertaa uusiksi kun terästä tuli liian lyhyt), en ollut vieläkään tyytyväinen lopputulokseen enkä enää halunnut nähdä koko sukkia. Päätin siis toimia kuten kuka tahansa kypsä aikuinen ja jätin ne mytyssä lattialle vanhempieni luokse. Seuraavan kerran kun tulin käymään, sukat oli päätelty ja prässätty, enkä enää kyllä yhtään muista, mikä niissä muka oli vikana. Että kiitokset äidille.

Ehkä saan tästä vielä kohta kerättyä motivaatiota näidenkin sukkien loppuun kutomiseen. Ja mitä muuta kannattaa ottaa huomioon kirjoneuletta tehdessä? Ainakin se, että neljän lankakerän pyörittely niin, etteivät ne mene kieroon ja solmuun, on melko rasittavaa.